Kaikkea näköjään voi sattua

Olikin vähän poikkeava äitienpäiväviikonloppu, kun sain viettää neljä päivää sairaalassa. Ravinnotta… No tippasta sai kyllä jotain ravintoa. Kaikki alkoi hillittömästä ylävatsakivusta torstaina myöhään yöstä, joka onneksi ei paljastunut vakavaksi asiaksi, mutta olisi toki voinut sellaiseksi muuttua ilman asianmukaista hoitoa. Harmittaa, että vaimo joutui ensimmäisen äitienpäivän viettämään kaksin pojan kanssa, mutta nyt meni oma terveys edelle. Eikä lääkäri olisi kotiin kyllä päästänytkään. Omalta osaltani olen erittäin kiitollinen ammattitaitoiselle sairaalahenkilökunnalle ystävällisestä ja lämpimästä hoidosta.

Terveyttämme koetellaan elämämme aikana enemmän taikka vähemmän. Tällaiset tilanteet, jossa jotain tapahtuu itselle tai läheisille, niin saa kyllä skarppaamaan oman hyvinvoinnista huolehtimisen suhteen sekä auttaa kirkastamaan, että elämässä tärkeintä ovat läheiset ihmiset.

Olen onnellisesti perheeni kanssa kotona ja toipumassa hyvää tahtia. Loppuviikosta taas virkeänä takaisin sorvin ääressä.

Toivon sinulle kanssakulkija hyvää terveyttä ja pitkää ikää.