Keli nyt on mitä sattuu, mutta aina voi syödä hyvin

Olen ehkä aikaisemminkin kertonut, että ruoka ei ole minulle ensisijaisesti polttoainetta, vaan yksinkertainen jokapäiväinen tapa nauttia elämästä. Ja mitä polttoaineeseen kuitenkin tulee, niin suosin sen olevan koneistooni mahdollisimman laadukasta. Toivottavasti innokkuudestani tähän nautintoon saan lohkaistua asioita myös sinun päivääsi piristämään.

Viime viikonloppuna oli kiva pitkästä aikaa syödä parsaa. Nythän sen parsakauden pitäisi alkaa tai olla käynnissä. Ensimmäiset parsani nautin aina hollaindaisekastikkeella ja kylmäsavukasslerilla sekä jollain raikkaalla valkoviinillä (testissä oli Zensa Fiano Organico 2019, Italia, helppo ja hyvä). Hollandaise vaikuttaa vaikealta, mutta on oikeasti helppo tehdä. Joskus laiskuuttani korvaan sen hyvällä extra virgin -oliiviöljyllä. Parsa kuoritaan varresta ja keitetään isossa kattilassa runsaassa vedessä. Vedessä käytän suolaa ja pari ruokalusikallista voita. Käytännössä parsa on valmista, kun keskeltä nostettaessa sen päät rupeavat taipumaan alaspäin. Parsa heti pois kiehumasta, muutoin menee yli. Vihreä parsa tulee nopeasti, joten kannattaa vähän päivystää kattilan vieressä.

Pääsiäinen meni rauhallisesti levätessä. Akkuja olikin tarpeellista ladata viime viikkoisen sesonkipuristuksen jäljiltä. Ja tietenkin oli kiva viettää pitkää viikonloppua pojan ja vaimon kanssa.

Mukavaa viikon alkua sinulle. Nähdään turvallisesti kaupalla tai täällä Facebookissa.