Lihakauppiaan tiistai

Tämä mustavalkoisuus käy välillä hermoille, kun keskitietäkin olisi tarjolla

Mun tätyy myöntää, että välillä tämä ilmastokeskustelu käy jokseenkin hermon päälle, etenkin kun lukee tai keskustelee lihansyöntiin liittyvistä asioista. Viimeksi viikonloppuna käydyssä keskustelussa ainoa vaihtoehto olisi ollut ryhtyä kasvissyöjäksi, jotta maailma pelastuisi. Muille asioille ei tarvitse tehdä mitään. Mitä jos lähdettäisiin järkevällä tavalla lähestymään asioita? Haettaisiin kestävää kehitystä ääripäitä vältellen ja keskellä tietä kulkien.

Ilta-Sanomat olivat tehneet hyvän jutun suomalaisesta lihasta. Tai oikeastaan kotimaisen lihan ilmastovaikutuksista. Kiitos siitä. Juttu on tässä liitteenä, eikä kysymyksessä ole suuri tieteellinen julkaisu, mutta iltikseltä hyvin tehty juttu joka tapauksessa. Kannattaa lukea juttu läpi.

Olin viime viikolla kuuntelemassa luentoa luomutuotanosta, jossa sivuutettiin karjankasvatusta. Siinä nostettiin erityisesti esille se, että laitumella, jossa lehmät saavat vapaasti vaeltaa, luonnon monimuotoisuus lisääntyy. Sama koski myös viljelyä. Tämä puolestaan tarkoittaa enemmän hyönteisiä, lintuja, kasveja ja sitä, että maaperä sitoo enemmän hiilidioksidia jne. Muun muassa tämän takia suosimme naudassa luomua Katinalassa.

Lisäksi voisimme keskittyä määrän sijaan aina laatuun ja kohtuullisuuteen. Se on varmaan ihan terveellistäkin.

Sitten on vielä ruokahävikki. Minkälaiset vaikutukset sillä olisi ilmastoon, jos kaikki ruokahävikki poistuisi kodeissa, ravintoloissa, kouluissa, työpaikoilla jne.? Voi olla, että pari lehmää ei siinä enää haittaisi.

Linkki artikkeliin: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006263132.html

Sadonkorjuujuhla

Meillä oli sunnuntaina perheen kesken sadonkorjuujuhlat. Tämä on lapsuudestani saakka jatkunut perinne. Toki jossain vaiheessa siinä on ollut pari vuotta taukoa. Tapahtuma on yksinkertaisuudessaan sitä, että sunnuntaina äiti tekee perinteistä lihasoppaa ja omenahyvettä vanilijakastikkeen kera. Lisäksi saamme nauttia hänen sämpylöistään ja saaristolaisleivästään. Äidillä on sama virsi joka kerta, eli ”mikään ei maistu millekään”, mutta kaikki syövät tyytyväisenä hyvällä ruokahalulla hyvin maistuvia ruokia😋. Aikoinaan tämä juhla ajoitettiin pappani perunannostotalkoon aikoihin, nykyään ajankohdaksi on määräytynyt syksy.

Minulle tässä sunnuntailounaassa on hyvin arvokkaita asioita. Saan viettää aikaani perheeni kanssa hyvän ruuan äärellä ja saan nauttia lempivuodenajasta syksystä sekä hyvistä kotimaisista raaka-aineista. Yleensä en pääse itse kokkailemaan muuta kuin vanilijakastikkeen. Se ei kuitenkaan haittaa. Menen miellelläni välillä valmiiseen pöytään, etenkin kun äitee on laittanut ruokaa😊.

Äitiltä on turha kysyä reseptejä, koska hän soveltaa koko homman alusta loppuun, ja siitä huolimatta ruoka on aina samaa. Alla kuitenkin oma lihakeittoreseptini, joka ei ole pettänyt koskaan.

1 kg naudan keittolihaa (lapaa tai rintaa)
Vettä
4 pilkottua porkkanaa
1 pilkottu keskikokoinen palsternakka
½ mukulaselleri
10 perunaa
3 sipulia
1/3 puntti persiljaa
5 maustepippuria
2 laakerinlehteä
suolaa

Laita naudanliha kattilaan ja lisää kylmää vettä päälle siten, että se peittyy. Kiehauta ja kuori pinnalle nousevaa vaahtoa. Lisää pilkotut porkkanat, palsternakka, maustepippurit, laakerinlehdet ja 2 tl suolaa. Anna kattilan porista liedellä vähintään 3 tuntia, mielellään 4-5 tuntia. Nosta liha pois liemestä ja jäähdytä liemi sekä liha. Pilko sipuli ja kuullota sitä hetken voissa tai öljyssä. Kuutioi peruna ja mukulaselleri. Lisää kasvikset liemeen ja keitä melkein kypsäksi, lisää kuutioitu liha ja kypsennä kasvikset loppuun asti. Lisää lopuksi hakattu persilja ja tarvittaessa suolaa.

Kylläpä tuli tehtyä hyvää ruokaa!

Meillä on ollut karitsan luullista patalihaa myynnissä jo tovin hyvää hintaan ja mietin, että mitä uutta siitä voisi tehdä. Eteeni osui Turussa sijaitsevan Mami -ravintolan kokkien tekemä kirja nimeltä Ruokakirja. Ruokakirjassa on hyviä reseptejä muutoinkin, mutta siellä on todella hyvä resepti karitsan potkille. Reseptissä on sopivasti mausteita, koska niitä karitsa tarvitsee. Kaiken lisäksi se on vielä hyvin helppo valmistaa. Lopputulos voi yllättää siten, että silmät kiinni maistettaessa et välttämättä tunnistaisi sitä karitsaksi, vaan joksikin muuksi. Miksikä? Sitä en tiedä😊. Herkullista joka tapauksessa.

Alla resepti muutamalla lisähuomioilla ja muutoksella.

  • 4 kpl kartisan potkaa tai kokonainen lapa paloiteltuna isoiksi paloiksi
  • 100 g porkkana paloina
  • 100 g varsiselleriä paloina
  • 100 g sipulia paloina
  • 1 kokonainen valkosipuli halkaistuna
  • 4 dl punaviiniä
  • 2 l vettä
  • öljyä tai voita
  • 10 oksaa timjamia
  • 2 laakerinlehteä
  • 5 kokonaista mustapippuria
  • suolaa

Kastike

  • 1 tähtianis
  • 1/2 chili pilkottuna
  • 1 salottisipuli pilkottuna
  • 1 valkosipulin kynsi pilkottuna
  • 50 g fariinisokeria
  • 1 dl portviiniä
  • 1 dl balsamicoviinietikkaa
  • 9 dl karitsan haudutuslientä
  • 50 g voita
  • öljyä
  • suolaa ja mustapippuria

Suolaa karitsa. Ruskista karitsaa öljyssä padassa tai pannulla. Kaada joukkoon viini, vesi ja lisää loput ainekset. Anna lämmetä hetken, jopa kiehahtaa ja siirrä uuniin. Laita päälle kansi tai folio ja kypsennä 125-asteisessa uunissa 4 1/2 tuntia. Ota pois uunista ja nosta lihat erilliselle lautaselle. Siivilöi liemi ja laita sivuun.

Kuullota sipulia, valkosipulia ja chiliä hetken öljyssä. Lisää joukkoon muut aineet ja keitä puoleen. Siivilöi kastike ja lisää joukkoon vatkaten voi. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Lämmitä karitsaa tarvittaessa uunissa. Kaada kastike karitsan päälle tarjoiluastiassa tai lautasella. Lisukkeena toimii mainiosti perunamuusi.

Sellaisen salaisuuden voin kertoa tässä kohtaa, että karitsaa tai lammasta voi syödä myös muulloinkin kuin pääsiäisenä🙃.

Marja ja Timo

Meillä on kyllä erittäin hyvä henkilökunta😊. Marjalla ja Timolla on pitkä kokemus tämän kaupan pyörittämisestä. Ilman heitä moni asia olisi mennyt aivan metsään tämän muutaman vuoden varrella, mitä olen ollut täällä töissä. Olen erittäin kiitollinen heille heidän työpanoksestaan. Kermana kakun päällä he ovat erittäin hyviä työkavereita😊.

Lyhyt esittely kummastakin.

Marja

Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajallasi?
”Kotitöiden jälkeen nautin suunnattomasti Viken ulkoiluttamisesta ja sohvalla makaamisesta.”

Mikä on suosikkiruokasi?
”Suklaa ja kaalilaatikko.”

Mikä on tässä vuodenajasta parasta?
”Pimeys. Saa polttaa kynttiöitä.”

Timo

Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajallasi?
”Autojen ropaamista.”

Mikä on suosikkiruokasi?
”Leivitetyt porsaan leikkeet ja muusi.”

Mikä on tässä vuodenajassa parasta?
”Raikas ilma.”

Lihakauppias selvitti hirvilihapullamysteerin😃

Nyt kun hirvet ovat saapuneet meidän lihakauppaan myyntiin, niin muistelen edellisen vuoden keskusteluja siitä tarvitaanko hirven kanssa myös possua. Samaan asiaan törmäsin viime viikolla muutamaankin otteeseen. Kysymykseen kuitenkaan ei ole yksi selitteistä vastausta, koska se riippuu täysin siitä, mitä tekee. Lähtökohta kuitenkin on, että hirvenliha on vähärasvaista ja mielestäni hyvin hienostuneen makuista.

Viime viikon keskusteluista sainkin innostuksen tehdä lihapullia pelkästä hirvestä. Huomasin, että käyttämäni perinteinen lihapullaresepti toimii, vaikka liha olisi kuivempaakin. Lihapullista tuli erinomaisia. Jos olisin tehnyt esim. Burgundin pataa, niin olisin tällöin lisännyt possua ylikypsän kyljen muodossa, mutta vain vähän. Alkuperäinenkin burgundin padan resepti tehdään hyvin vähärasvaisesta naudasta ja se on siitä huolimatta hyvää. Karjalanpaistia tehdessäni olisin kyllä laittanut joukkoon possua, mutta ehkä normaalia vähemmän, koska en halua possun maistuvan liikaa. Pitkään haudutetuissa ruuissa on se hyvä puoli, että liha kun on mureaksi kypsennetty, niin se toimii pienemmälläkin rasvapitoisuudella.

Alla lihakauppiaan testaama ja hyväksi koettu lihapullaresepti.

  • 500 g hirvenjauhelihaa
  • 2 dl kuohukermaa
  • 1 dl maitoa
  • 1,5 dl korppujauhoja
  • 1 kananmuna
  • 1 sipuli
  • Suolaa, mustapippuria ja maustepippuria maun mukaan
  • Voita

Kuullota silputtua sipulia pannulla voissa 3-5 min. Siirrä jäähtymään. Sekoita maito, kerma, kananmuna, jäähtynyt sipuli ja korppujauho. Älä turvota tässä kohtaa korppujauhoja, vaan sekoita ne samantien jauhelihan joukkoon. Lisää mausteet ja sekoita. Paista koepihvi pannulla, jotta tiedät onko suolaa ja pippureita riittävästi. Kun mausteet ovat kohdillaan, kuumenna pannu ja muotoile taikinasta pullia välillä käsiä kylmässä vedessä kastaen ja paista ne kuumalla pannulla voissa. Pannun koosta riippuen kannattaa pullat paistaa 2-3 erässä. Kääntele pullia pariin otteeseen ja pidä päällä paistamisen lopussa tarvittaessa kantta, jotta kypsyminen tapahtuu nopeammin. Paista kypsäksi. Nauti hyvän seuran kera.

Kysy lihakauppiaalta, niin lihakauppias vastaa

Ajattelin aloittaa tällaisen sarjan sosiaalisessa mediassa, kun ”Lihakauppias vastaa”. Sen tarkoituksena on kasvattaa tietämystä lihaan ja ruoan laittoon liittyvissä kysymyksissä. Minulla on oma kysymyspatteristo osittain valmiina, mutta voit myös lähettää minulle sinua askarruttavan lihaan liittyvän kysymyksen viestillä tai postata sen kommenttikenttään. Jos en tiedä vastausta, niin selvitän sen sinulle.

Välillä kannattaa muuten pitää siivouspäivää. Nyt on ehkä tullut pidettyä sellaista vähän liiakseen, kun viikonloppu meni kodin varastoja tyhjentäessä kirpparille ja kaatopaikalle sekä alkuviikko työpaikkaa syvemmin puunatessa. Töissä meillä kyllä siivotaan enemmän tai vähemmän aina silloin kun ollaan auki tai tehdään jotain tuotantoa, mutta siivous ei ole tähän asti yltänyt toimistooni. En edes tiennyt, että lattia on puunväristä paneelia tai, että täällä on patteri talven kylmiä kelejä ajatellen😊. Myönnettäkööt, että puolet siivousajasta meni omien papereiden järjestämiseen ja pöydän siivoamiseen kaikesta turhasta. Lisäksi tänne tuli ihan selkeästi tila sohvalle. Se saattaa tulla pitkinä päivinä tarpeeseen.

Linnut maistuivat ja riistakausi kolkutteleekin jo ovella

Viime viikolla kerroin tekeväni sorsaa ja riekkoa mökillä. Vaikka itse asiaa epäröinkin, niin lopputulos oli aivan erinomainen. Vähän piti miettiä, että miten nämä nyt tehtiinkään, koska viimeksi 10 vuotta sitten olen laittanut riekkoa ja sorsan valmistamisestakin on vierähtänyt 12 vuotta. Tuoreet ja raikkaat loppukesän juurekset vielä kruunasivat annokset.

Erityisesti viime viikon ruoanlaitossa oli yksi elementti, jota niin monesti arjessa kaipaan. Se on nimittäin aika. Aika ruuan huolelliseen suunnittelemiseen, valmistamiseen ja aika sen syömiseen. Ajan puutteesta huolimatta syömme päivittäin yhdessä ainakin päivällisen ja viikonloppuna myös muut ateriat. Minulle ruoka ja siitä nauttiminen on jotenkin pyhää, joten häiriötekijät pitää olla minimoituna, jotta voin keskittyä tilanteeseen ja ruokaseuraan. Mökillä kerkesi ruuanlaiton ja syömisen ohessa myös pulahtamaan järvessä. Nyt järven lämpötilakin rupeaa olemaan sopivalla tasolla. Parhaimmillaan se on joskus alkutalvesta.

Lintuja yritän saada meille myyntiin, katsotaan miten siinä projektissa käy. Hirven lihaa on kuitenkin tänäkin vuonna saatavilla. Peltohirviä saa jo metsästää muistaakseni 1.9. lähtien. Hyvällä tuurilla saamme siis tuoretta hirvenlihaa jo ensi viikolla.

Tulta on taas pesässä

Lämminsavuheppaa on kyselty. Samoin lämminsavukassleria ja porsaan ulkofilettä sekä palvattua broilerinfileerullaa. Ei hätää, odotuksesi palkitaan tuota pikaa, sillä kuva on otettu palvisaunan pesästä, eli keskiviikkona kaikkia niitä on taas tarjolla. Meillä onkin ollut tässä kesäsesongin häntäpäässä kaksi hyvin työllistävää messua Elomessut ja Lepaan puutarhanäyttely. Ne menivät todella hyvin, mutta rokottivat mahdollisuuksia tehdä tuotteita myymälään. Sesonkina välillä pääsee päälle aikapula. Ei tässä sesonki lopu, mutta muuttuu toisenlaiseksi kuitenkin. Ja tarjonta sen mukana, esimerkiksi peltohirviä saapuu myyntiin jo syyskuun alussa, samoin kotimaista karitsaa keittoihin tai patoihin. Karitsa tulee pakkasesta, mutta on siitä huolimatta hyvää ja laitetaan sille vielä sopuhinta😊.

Viime sunnuntai olikin oikein kiva päivä, ei nimittäin ollut mitään sovittua tekemistä, joten käytiin vaimo-kullan kanssa lounaalla Metsänkylän kartanossa syömässä pannukakut jäätelöllä, kermavaahdolla ja hillolla. Oli hyvää. Paikka on kyllä todella idyllinen ja kaupanpäälle käytiin silittelemässä laamoja sekä rautakaupassa. Jos et ole käynyt Metsänkylän kartanossa syömässä pannareita, rautakaupassa ja syöttämässä laamoja, niin suosittelenkin sitä sinulle seuraavan sunnuntain aktiviteetiksi. On todella hienoa, että ovat laittaneet paikan niin hienoksi.

Loppuviikosta olenkin nauttimasta mökin rauhallisuudesta, viileästä vedestä sekä saunomisesta, hyvää ruokaa unohtamatta. Sain lahjaksi sorsan ja riekkoa, katsotaan mitä niistä tulee😃.

Mikään ei muutu, jos en rupea toimimaan eri tavalla

Oletko huomannut, että nykyään kaikkialla toitotetaan aika paljon asiaa ilmastosta? Se on mainoksissa, lehtiartikkeleissa, televisio-ohjelmissa, uutisissa, ja ihan arkielämän keskuteluissa sekä monen meidän mielessä ihan jatkuvasti. Ilmastoasiasta puhutaan varmaan ihan syystä. Puheet eivät minua, meitä, yrityksiä ja yhteiskuntia harvemmin määritä, vaan se mitä olemme valmiita tekemään. Toiminta siis määrittää meidät.

Minulle ei valitettavasti maistu absoluuttinen kieltäytyminen. Mitä ruokaan tulee, niin kasviksista saa oikeasti todella hyvää ruokaa, mutta en siis halua syödä pelkästään kasviksia. Lihaa rakastavana ihmisenä minun onkin hyvä keskittyä siihen, että lautasellani on lisäksi runsaasti kasviksia monipuolisen ja ravitsevan ateriakokonaisuuden kannalta sekä välillä kalaa, ja miksi ei kasvisruokaakin. Minun kohdallani tämä tarkoittaa pestopastaa tai itse tehtyjä falafelpullia, nyhtökaura ei oikein maistu, vaikka se on oikein hyvä idea. Tämän lisäksi koen järkevänä, että ruoka tulee Suomesta tai niin läheltä kuin mahdollista. Tämä sen vuoksi, että haluan rahani jäävän tänne, eli tukea meidän kaikkien hyvinvointia sen kautta. Lähiruoka sitä paitsi on jossain määrin ympäristöystävällisempää, kuin se, mitä rahdataan toiselta puolelta maapalloa. Sitä paitsi Suomalainen liha ja raaka-aineet ovat puolueellisesta mielestäni erinomaisia laadultaan.

Lihakauppiaan silmillä kun katson tätä ilmasto asiaa, niin on monta juttua, joita voin tehdä. Ensinnäkin on terveellistä syödä kohtuudella lihaa, välillä kalaa ja paljon kasviksia ja marjoja siihen rinnalle. Eli kehotan syömään kohtuudella lihaa, tai oikeastaan kehotan syömään kohtuudella kaikkea. Ja kun sitä lihaa syö, niin panostaa sen laatuun. Toiseksi ruokahävikki on se, mihin meidän kaikkien pitää kiinnittää huomiota ja siihen me panostammekin myös lihakaupassa. Moni ajattelee, että meillä tulee paljon hävikkiä, mutta näin ei kuitenkaan ole. On ihan liiketoiminnankin kannalta järkevää, että hävikki pysyy mahdollisimman pienenä. Lähtökohtamme on, ettei yhtään lihaa mene roskiin. Tämä myös toteutuu suurilta osin. Kolmanneksi tästä lähtien lihakaupan autoa tankataan lähtökohtaisesti hivenen kalliimmalla dieselillä, mutta huomattavasti ilmastoystävällisemmällä Nesteen My Dieselillä. Oma auto kulkeekin jo biokaasulla. Ei ehkä ole vaivattomin tapa tankkailla autoja Hämeenlinnan seudulla, mutta jos haluaa muutosta, niin sitten pitää toimia sen mukaan.

En ehkä voi tai halua tehdä ihan kaikkea, mutta jotain asioiden edistämiseksi voin tehdä😃.

Olipas hyvä reissu!

Oli kiva käydä hetki hengähtämässä Amsterdamissa. Ensisijaisesti ruoka oli hyvää ja ihan ok-hintaista, samoin juomat. Ensimmäisessä illallispaikassa eteeni tuli uutuusleivos nimeltä boerencake. Erinomainen versio meidän kuivakakusta, sellainen yksinkertainen kaikin puolin, vuokaleivän muotoon tehty ja kosteampi. Sitä tulikin sitten syötyä siellä vähän väliä välipalaksi😃. Aika monessa paikassa tuli syötyä pihvi ja sen lisukkeena tietenkin pihvin parasta kaveria, eli ranskalaisia😋.

Amsterdamia voin kyllä suositella helppona pitkän viikonlopun matkakohteena, johon lentää nopeasti.

Hämeenlinnassa onkin tulevana viikonloppuna menoa, kun lauantaina ja sunnuntaina ovat Elomessut. Mekin olemme siellä kumpanakin päivänä pitämässä suosittua pop up -ravintolaamme, joten tervetuloa lounaalle sinne viikonloppuna.