Pipareita ja mahtisuvun mukaan nimettyjä pihvejä

Pipareita ei ole tullut tehtyä muutamaan vuoteen, vaikka ne ovat niin helppoja leipoa ja herkullisia. Yksinkertainen leivos, mutta monta eri ohjetta tehdä. Mausteet ja sisältö muiltakin osin vaihtelee paljon. Käyttämässäni reseptissä on sellainen erikoisuus kuin kerma. Ja siellä, missä on kermaa, siellä on hyvää🙃. Ihan hirveän pitkään emme joutuneet tätä erää katsomaan keksipurkissa. Onneksi joulukuu lähti vasta tänään käyntiin, niin tässä kerkeää vielä parit taikinat leipomaan. O-P:kin auttoi leivonnassa, mutta ei siitä oikeasti mitään tullut😆.

Toinen viikonloppuna tekemäni herkku oli wallenbergin pihvi hirven jauhelihasta. Se oli hyvää. Olen tehnyt kerran aikaisemmin wallenbergiä, noin 17 vuotta sitten, mutta kyllä se jotenkin muistissa oli. Yksinkertaiset lisukkeet ja kylmä tsekkiläinen olut kruunasivat aterian. Jälkiruoaksi nautimme äidin reseptillä tehtyä rukiista mustikkapiirakkaa ja vanilijakastiketta.

Tulevan sunnuntaina vietämmekin itsenäisyyspäivää ihan kotioloissa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin ollut Elenia-areenan joulumarkkinoilla töissä, mutta virusperäisestä tilanteesta johtuen saan viettää rauhallisen itsenäisyyspäivän perheen kesken. Kenties viimeisiä hirvenlihoja syöden😋.

Herkutellaan taas tälläkin viikolla.

Tuomas