Puhtaus, eli turvallisuus, on puoli ruokaa

Meillä kävi tänään terveystarkastaja rutiinitarkastuksella. Tämä niin sanottu Oiva-tarkastus suoritetaan elintarviketiloissamme karkeasti kerran kahdessa vuodessa. Raporttiin pääsee jokainen asiakas tutustumaan, ja yleensä raportit sijoitetaan kaupassa, kahvilassa tai ravintolassa johonkin näkyvälle paikalle, esim. ulko-oven läheisyyteen. Siellä se on myös meillä.

Raportin arvosteluasteikko on A (paras), B, C ja D (huonoin). Arvostelu on armotonta, eli yhden kohdan ollessa B ja kaikkien muiden A, kokonaisarvosanaksi muodostuu B. Eli kun kympin oppilas saa yhden kasin, niin kokonaisarvosanaksi tulee 8. Minä myönnän, että meidän tasomme on B. Saamme aina huomautuksen dokumentaatiosta: lämpötilaseurantamme, esim. kuinka valmistamiemme tuotteiden jäähdytystä on seurattu, laahaa aina jäljessä. Tässä tietenkin katson syyllistä peilistä. Vakavia puutteita ei nyt eikä aikaisemminkaan ole ollut, pikemminkin vain pieniä kehityskohteita.

Vaikka olemme pieni toimija ja toimimme hyvin paikallisesti, niin välillä tuntuu siltä, että on paljon säädöksiä. Vanhoja, uusia ja muuttuvia. Nämä eivät minua kuitenkaan haittaa, vaan pikemminkin ymmärrän, miksi sääntöjä ja ohjeita on. Pelkkään maalaisjärkeen ei voi luottaa… Vaikka suomalaisia Suomessa ollaankin. On tärkeää, että toimitaan siten, ettei siitä aiheudu kenellekään mitään haittaa. Tai pikemminkin voimme luottaa siihen, että ruokaa on turvallista syödä.

Tahtoisin omalta osaltani kiittää viranomaisia heidän puhtaan ruuan eteen tekemästään työstä. Niin kuin mainitsin, saimme pari B:tä ja useamman A:n. Siitä huolimatta koen, että yhteistyömme terveystarkastajan kanssa on sujunut erinomaisesti. Hänhän auttaa meitä suoriutumaan työstämme paremmin.

Syödään yhdessä puhdasta, kotimaista ja hyvää ruokaa.

Tuomas